Merenalainen seikkailu Päiväkoti Saukonsilmussa Ristijärvellä

 Kapteeni Kalkkuna kutsui lapset risteilylle laivalleen Seepralinelle. Koska laiva oli ankkurissa kaukana rannasta, lapset pääsivät sinne soutamalla soutuveneellä. (Laulu: "yksi on paatissa soutajaa.. 2 on paatissa soutajaa.." jne kunnes kaikki olivat kyydissä.) Perillä lapset saivat tutustua laivaan: kaikki saivat kokeilla ohjata laivaa ruorilla ja katsoa Kapteeni Kalkkunan kaukoputkella.

Kuvaselite: Aikuinen, pukeuteuneena merikapteeniksi seisoo ruori käsissä päiväkodin tilassa- Lapset jonossa hänen takanaan.

Kapteeni katsoi myös itse kaukoputkella ja huomasi alkavan myrkyn. (Laulu: "oli myrsky alkava") Yhtäkkiä Kapteeni huomasi myös, että laivaan tulvii vettä! (Laulu: "pumppu-laulu") Onneksi yhteisvoimin reikä saatiin paikattua. Laiva jatkoi matkaansa. (Laulu: "minnekä laiva menee")

Yllättäen matkan aikana tuli eteen hyökyaalto, joka kaatoi laivan kumoon! Kaikki matkustajat päätyivät veden alle, mutta onneksi mukana sattui olemaan Velho Venkulan taika-jauhetta. Kun sitä ripottelee päälle, niin veden alla pystyy hengittämään ja puhumaan. Merenpohjassa möngertäessämme löysimme kiinni koralliin takertuneen pullon, joka osoittautui pullo-postiksi. Luimme kirjeen, jonka lähettäjä oli meren Ahti. Kirjeessä Ahti pyysi apua, koska hänen valtakuntansa pienet kalat olivat sairastuneet ja ainoastaan ihminen pystyi auttamaan heitä. Kalat olivat menettäneet kaikki värinsä. Kiitokseksi auttamisesta Ahti lupasi palkita auttajat ruhtinaallisesti.

Kuvaselite: Aikuinen kävelee edellä ja lapset perässä päiväkodin eteisessä naulakoiden edustalla. NAulakot verhoiltu eri värisillä kankailla.

Kirjeessä oli kulkuohjeet valtakuntaan: täytyi löytää tunneli, joka johtaisi kallioluolaan, sairaiden kalojen luokse. (Lapset ryömivät tunnelia pitkin "kallioluolaan"). Tehtävänä oli maalata kalat vesiväreillä ja koristella ne kauniilla hileillä.

Kun tehtävä oli suoritettu, lähdimme etsimään uloskäyntiä luolasta ja  löysimme aarrekartan! Karttaan oli merkitty reitti, jota lähdimme seuraamaan. Päädyimme alueelle, missä uiskenteli monenlaisia pelottavia ja vaarallisiakin mereneläviä. Kulkiessamme eteenpäin meidän oli varottava ohi uivia rauskuja sekä pistäviä merisiilejä ja teräviä koralleja. Saatoimme nähdä jopa haikalan varjon vilahtavan kauempana. Lasten piti tasapainoitella "kiveltä" toiselle ohi monenlaisten merenelävien koskematta niihin.

                                                    Kuvaselite: Askarreltuja värikkäitä kaloja seinällä ja ovessa.

Kuvaselite: Aikuinen johdattaa lapset käytävään tehtyä temppurataa pitkin. Lattialla askellaattoja ja patka.

Päästyämme kaiken ohi, tulimme merileväseinän luo. Sen läpi kuljettuamme päädyimme kauniiseen paikkaan, missä uiskenteli paljon kimaltelevia säihkykaloja. Sieltä lapset saivat myös kerätä mukaansa löytämiään kauniita simpukoita.

Kuvaselite: Askarreltu punainen kala, jossa kimalletta.

Kartta johdatti meidät paikkaan, mikä oli merkitty karttaan rastilla. Pohdimme yhdessä, mitä se voisi oikein tarkoittaa? Olisiko jonnekin lähettyville kenties piilotettu aarre!?

                                                Kuvaselite: Kartta käsissä, alareunassa näkyy lapsen päätä,

Pienen etsimisen jälkeen löysimmekin jotain: aarre-arkun! Arkku oli kuitenkin lukossa, eikä avainta näkynyt missään. Tutkimme uudestaan karttaa ja huomasimme, että karttaan merkitty polku jatkuu vielä.

                                Kuvaselite: Karttaa pidellään valkoisen aarrearkun päällä. Sivulla istuu lapsia.

Perillä odotti ISO mustekala. Sen suuret silmät katsoivat meihin pelottavasti. Se näytti niin uhkaavalta, että emme uskaltaneet lähestyä sitä. Näimme kuitenkin, että mustekalan takana oli avainnippu. Pohdimme lasten kanssa, että mikä mahtaisi saada äkäisen mustekalan paremmalle tuulelle? Lapset keksivät, että sillehän voisi laulaa! Yhdessä valittu laulu oli hämä-hämä-häkki. Ja kuinka ollakaan, mustekalahan alkoi hymyillä! Näin ollen uskalsimme hakea avainnipun ja lähteä sovittamaan, kävisikö joku avaimista aarrearkun lukkoon.

                                        Kuvaselite: Tuolilla honeen perällä iso mustekala hahmo. Kuvan etualalla seisoo lapsia katsomassa                                             mustekalaa kohti.

                                 Kuvaselite: Lasten kädet pitelevät aarrearkun lukkoa, lattialla avainnippu, josta kädet kokeilevat                                                     avainta lukkoon.

Saavuttuamme takaisin arkun luo, näimme, että pohjaan oli ilmestynyt myös ankkuri. Mistähän se oli peräisin? Tietenkin laivasta. Olisikohan tässä pelastuksemme ja pääsisimme takaisin merenpinnalle? Kiskoimme ankkurin riimusta, että joku laivalla olijoista huomaisi yhteydenottoyrityksemme. Ja kuinka ollakaan, meille heitettiin pelastava rengas. Sen avulla pääsimme jokainen vuoron perään nousemaan laivalle.

Laiva oli Eagles- yhtiöstä ja sen kapteenina oli Kapteeni Merikotka. Jokainen pelastettu seikkailija sai harteilleen lämpimän viitan seikkailtuaan niin kauan kylmässä merivedessä. Kapteeni Merikotka kertoi, että Kapteeni Kalkkuna miehistöineen oli pelastettu toiselle rannalle ja laiva Seepraline oli korjattavana telakalla. Kapteeni Merikotka kuljetti meidät turvallisesti takaisin Saukonsilmun satamaan.

Kuivalla maalla olikin turvallista palata tutkimaan merenpohjasta löytämiämme simpukoita, aarrearkkua ja avainnippua. Avainnipusta löytyi kuin löytyikin sopiva avain aarrearkun lukkoon. Avasimme arkun ja -tadaa! Löysimme arkullisen kultarahoja! Meren Ahti puhui totta, kun lupasi palkita pikkukalojen pelastajat ruhtinaallisesti.

                        Kuvaselite:Paperisesta muffinivuoasta askarreltu simpukk, jossa sininen helmi keskellä.