Kajaanissa Pikku-Ketun päiväkodissa jättiläiskanan jäljillä

 

Pikku-Ketun päiväkodissa Kajaanissa on seikkailtu koko toimintakausi Jättiläiskanan jäljillä. Teema sai alkunsa syksyllä leikkihuoneesta löytyneestä isosta höyhenestä, minkä lapset arvelivat kuuluvan Jättiläiskanalle. Jättiläiskana onkin johdattanut ryhmän Super-Nallukat monenlaisiin seikkailuihin ja tehtävien pariin päiväkodin lähiympäristöön.

kuvaselite: kahden puun juureen kerätty oksia.

Seikkailuun on kuulunut mm. Jättiläiskana majan rakentaminen, mikä on ollut koko toimintakauden ajan retkipaikkana.

Kevätkauden aikana Jättiläiskanan kaveriksi on tullut myös kettu, mikä on ollut mukana retkillä etsimässä Jättiläiskanaa ja auttamassa Jättiläiskanan jättämien pulmien ratkomisessa. Kettu on kulkenut retkillä mukana ihmetellen lasten kanssa yhdessä metsän kätköjä.

kuvaselite: lumisen kuusen oksalla kettu pehmolelu

Ketun tultua päiväkotiin alettiin ryhmässä kuunnella ketun omaa laulua – Kirje kuulle.  Laulu oli unilauluna ennen sadun lukemista, se kuvitettiin ja sitä laulettiin muskareissa säännöllisesti. Äkkiä laulusta tuli yksi lasten suosikki ja sanat opittiin nopeasti. Laulun innoittamana lapset tekivät omat kirjeet kuulle. Lapsi taitteli kirjekuoren, koristeli sen ja kirjoitti kuoreen kirjeen saajan ”Kuu” sekä oman nimensä. Aikuinen sadutti lapsen kertoman kirjeeseen, lapsen oman toiveen.

                         

Seikkailua on viety mukaan mahdollisimman laajasti ryhmän toimintaan ja retkille. Esimerkiksi kevättalven hiihtoretkellä ihmeteltiin kummallista viestiä ladun varrella. Jättiläiskana oli joutunut hiihtämään niin että sulat pölisivät, mutta syy ei selvinnyt. Hiihtoretkelle oli kuitenkin ilmestynyt tehtäviä, joita lapset pääsivät ladulla kokeilemaan.

kuvaselite: Sinisellä kartongilla tekstejä, lumiukko sukset jalassa ja höyheniä.

kuvaselite: Lapsi hiihtää ladulla, vierellä näkyy aikuisen käsi.

Retkeltä palattua jokainen lapsi pääsi kertomaan aikuiselle, miksi uskoi Jättiläiskanan hiihtäneen niin kovasti. Joku ajatteli Jättiläiskanan säikähtäneen lapsia, örkkejä tai hirveä. Joku mietti, oliko vihreä peikko käynyt metsässä, ja osa ajatteli Jättiläiskanan saaneen sauvoilla kovat vauhdit tai tuulen puhaltaneen niin että sulatkin oli pölisseet.

 

Sadutuksia hyödynnettiin taideprojektiin ja jokainen lapsi sai piirtää kertomansa tarinan hiilityöksi. Aiemmin lapset olivat jo tehneet piirroksen Kirje kuulle-laulun innoittamana, itse ottamastaan maisemakuvasta. Aiemman työn välineenä käytettiin pastelliliituja, joten hiilen käyttö oli jatkumoa tekniikan harjoittelulle. Lasten kanssa päätettiin, että valmiit hiilityöt vietäisiin taidenäyttelyksi ladun lähelle. Mietittiin, saataisiinko siten vastaus Jättiläiskanalta. Lasten valmiit työt siis kopioitiin ja laminoitiin. Ne vietiin isoimpien lasten kanssa kävelypolun reunaan Pääsiäisen ajaksi ihasteltavaksi. Lapset olivat esitelleet teoksiaan ylpeinä myös perheilleen.

           

    kuvaselite: tien vieressä olevissa puissa viestejä.

Taidenäyttelyn jälkeen teimme retken Jättiläiskanan majalle. Retkelle pakkasimme mukaan kirjeet kuulle ja eväät, sillä toive eväsretkestä oli noussut ryhmässä esiin aiemmin. Matkan varrella pysähdyimme Jättiläiskanan postilaatikolle, mikä oli syksystä asti ollut retkipolun varrella - koivun juuressa, ison kiven alla. Mutta postilaatikko oli kadonnut ja yhteistyössä lapset alkoivat sitä etsimään. Lopulta löytyi kirje läheisen puun oksalta ja postilaatikkokivi sen juurelta. Kirje oli ketulta, joka oli harmissaan. Harmissaan, sillä Jättiläiskana oli hiihtänyt sitä karkuun sulat pölisten, vaikka kettu olisi vain halunnut lainata hiihtimiä… Pääsimme juttelemaan tunteista ja samalla löytyi ratkaisu Jättiläiskanan sulkien pöllyämiseen. Kana raukka oli kettua säikähtänyt.

kuvaselite: Lumessa linnun jalanjälkiä.

Jättiläiskana majalla nautittiin eväistä ja luettiin jokaisen kirje ääneen. Kuunneltiin tarkasti ja toivottiin että kuu kuuli myös. Matka jatkui takaisin päiväkodille hankiaisia pitkin varjokuvilla leikitellen.

kuvaselite: jään sisään jäädytettyjä vaaleanpunaisia neilikoita.

Kevättalven ja kevään aikana on ehditty tehdä myös lumi- ja jäätaidetta, ihmetellä saippuakuplia pakkassäässä, seurata kasvun ihmeitä, tehdä kehyskuvauksia sekä juhlia kevättä lasten suunnittelemien kiitosjuhlien parissa. Pienet tervehdykset ja tehtävät Jättiläiskanalta ilahduttavat lapsia edelleen. Vieläkään ei ole Jättiläiskanaa nähty, mutta jälkiä on jo löydetty päiväkodin pihalta… Seikkailut jatkuvat edelleen.

kuvaselite: paperille piirretty supermieshahmo, josta on leikattu osa auki niin, että hahmon läpi voi katsoa.