Terveysmetsä seikkailu Leivolan päiväkodissa

 Leivolan esioppilaat saivat kunnian osallistua Heidi Kotilaisen ohjaamaan metsäretki päivään. #metsäretkipäivä

Metsäretki aloitettiin eskareiden lähimetsästä.

 

kuvaselite: Lapset ja aikuinen kävelevät huomioliivit päällään metsässä. Taustalla näkyy päiväkotirakennus.

Lapset saivat kertoa nimen ja yhden asian mitä he tykkäävät tehdä metsässä. Moni lapsi sanoi “minä tykkään leikkiä metsässä”. Jutustelun jälkeen tehtiin ensimmäinen harjoitus. Mentiin istumaan puoli-istuntaan puuta vasten ja laitettiin silmät kiinni, heitettiin huolet ja muut mietityttävät asiat pois ja keskityttiin hengittämiseen.

Lähdettiin jatkamaan matkaa jonossa kulkien. Hetken kävelyn jälkeen jäätiin kuuntelemaan, mitä asiaa Heidillä on. Heidi kertoi, että metsässä voi pyöräillä ilman maastopyörääkin. Menee selälleen makaamaan, nostaa kädet ja jalat ylös ja alkaa polkemaan jaloilla. Tämä oli lapsille aivan uutta ja metsässä kuuluikin ihanat riemun kiljahdukset.

Pyöräilyn jälkeen matka jatkui ja päästiin kiipeämään rinteen päälle puuhun kiinnitettyjä naruja pitkin. Tässä tehtävässä tarvittiin paljon käsivoimaa ja sitkeyttä.

Kiipeilyn jälkeen jatkettiin matkaa vähän pidemmälle metsään.

Pysähdyttiin hyvään kohtaan metsässä ja Heidi opasti lapsille metsähengityksen. Se tehtiin niin, että menee maahan makaamaan  pää mättäälle ja hengittelee siellä metsän tuoksuja.

Heidi jakoi lapset 3-4 hengen ryhmiin ja antoi jokaiseen ryhmään yhden luupin. Lapset pääsivät tutkimaan metsän elämää ja näkivät pienet muurahaiset isoina luupin avulla.

kuvaselite: Ylhäältä päin otettu kuva, jossa näkyy lasten leppalakkien lipat ja kädet. Lapset tutkivat kannonpäällä olevia neulasia tms. luupin avulla.

kuvaselite: Lasten käsivarret, lapsi asettaa luupin kannon päälle.

Lasten yllätykseksi Heidi jakoi jokaiselle lapselle oman tulitikkurasian, rasiaan sai kerätä jotain pientä sinne mahtuvaa. Heidi kertoi, että esimerkiksi kotona voi sitten avata rasian ja tuoksutella metsän tuoksuja. Jokaisella on “pieni metsä” aina mukana. Eräs lapsi sanoikin, että “minulle tulee tästä tuoksusta mummula mieleen” ja eräs totesi: “Jos minulla on paha mieli, niin hengitän rasiaa ja tulen iloiseksi”. 

kuvaselite: Kädet ja avoinna olevia tulitikkuaskeja, joista kaks on kuvassa näkyvissä käsissä.

Lopuksi lapset kertoivat Heidille yhden asian mikä jäi eniten mieleen päivän metsäretkestä.

Tämän jälkeen Heidi kertoi, että “nyt kun me olemme saaneet metsältä esimerkiksi rauhaa ja hyvää oloa, me voimme antaa metsälle takaisin”. Heidillä oli mukana sokerirasia ja hän kysyi, että “kuka tästä sokerista voisi tykätä täällä metsässä?”. Lapset tiesivät heti, että sokeri on muurahaisten suurta herkkua. Niinpä lähdimme etsimään suurta muurahaispesää. Muurahaispesän löydyttyä lapset saivat jokainen tiputtaa pienen määrän sokeria muurahaisille ja kiittää. Tämä oli aivan ihana lopetus tälle metsäretkelle!

 

@luontohyvinvointi